Tulevat tapahtumat

ti 21. toukota 2019
17:00 - 19:30
Jäsentilaisuus: Tutkimustoiminta Cadarachessa

Haku sivustolta


Kuva: Olkiluodon vierailukeskuksen terassilla vasemmalta Seppo Salmenhaara, Leif Blomqvist, Pentti Uuspää, Tapani Graae, Matti Valo, Harry Lamroth, Heikki Raumolin, Jukka Kangas, Jonathan Graae, Teuvo Tinell, Käthe Sarparanta, Seppo Karttunen, Lasse Mattila, Eero Sarparanta, Esko Salosaari, Jussi Vaurio, Markku Winter, Anneli Nikula, Pentti Haapanen, Eero Patrakka, Klaus Kilpi, Magnus von Bonsdorff

ATS-Seniorit tutustuivat Olkiluotoon keskiviikkona 16.9.2015. Olkiluodon vierailukeskukseen saapui puolelta päivin 21 senioria ja yksi opintoretkeläinen, joista 16 teki matkan bussilla Helsingistä. Vierailukeskuksessa nautitun lounaan jälkeen kuulimme Posivan kehitysjohtajan Tiina Jalosen esityksen käytetyn polttoaineen loppusijoitushankkeen nykytilasta ja TVO:n yhteiskuntasuhdepäällikön Juha Poikolan katsauksen Olkiluoto 3 -projektiin.

Osanottajat: Tapani Graae, Lasse Mattila, Ilkka Mikkola, Veikko Norrman, Pentti Paalu, Eero Patrakka, Jaakko Toppila, Pentti Varpasuo, Björn Wahlström 

 

Fennovoiman voimalaitoksen laitospaikka Pyhäjoella

Perjantaina 24.8. iltapäivällä Fennovoiman Pyhäjoen paikallistoimiston Heli Haikola (aluevastaava) ja Auli Hietala opastivat ATS:n senioreita ydinvoimalaitoksen “Hanhikivi 1” laitospaikalla. Lisäksi meille esitteli asioita ydintekniikan asiantuntija Minttu Hietamäki. Fennovoiman henkilökuntaa on nyt kaikkiaan noin 70.

Käytiin läpi alueen kaavoitustilanne ja kaavoituksen mukaiset alueen järjestelyt. Sitten katsastettiin pääpiirteittäin laitoksen maasto ja reaktorin paikka sekä jäähdytysveden otto- ja purkualueet ja sataman suunnitelma, Reaktorin paikka on vain pari metriä meren pintaa korkeammalla. Louhintakivellä laitoksen pihatasoa korotetaan niin paljon kuin ympäristöolot vaativat. Kahvia juotiin Perämeren aavan meren auringon kimalluksessa, ja Fortumin ja TVO:n kokeneet insinöörit antoivat rintaäänellä arvokkaita ohjeita jäähdytysvesijärjestelyistä Fennovoiman untuvikoille.

Edellisenä päivänä Arevan edustajat kävivät ensimmäisen kerran esittäytymässä Pohjois-Suomessa ja verkostoitumassa mahdollisiin tuleviin alihankkijoihin. Areva tarvitsee eri kokoisia alihankkijoita mm, rakennus-, putki-, ilmastointi-, kuljetus-, it-, sähkö- ja palvelualoille sekä suunnitteluun ja asennukseen. He toivovat pienten alihankkijoiden yhdistyvän keskenään. Aiheesta oli Kalevassa juuri vierailupäivänä myönteinen artikkeli. Haastatellut yritysten edustajat totesivat, että vaaditaan laajaa dokumentointia ja usein sertifiointia. Paperidokumentoinnin määrä kuulostaa hurjalta, mutta hanke on suuri ja kiinnostusta on paljon, ja valmistautuminen vaatii aikaa. Ja ajatus on myös, että jos Areva sertifioi, niin ovi on auki myös Olkiluotoon ja muuallekin Eurooppaan. Toshiba kävi pohjoisessa jo huhtikuussa ja käy uudelleen esittäytymässä mahdollisille alihankkijoille lokakuussa.

Fennovoiman edustajat kertoivat, mihin suuntaan laitosvalinta on menossa ja miksi ja myös aikataulun tilanteesta. Ehkä ATS:n syysseminaarissa kuullaan lisää. Laitoksen suunnittelu ja projektin valmistelut viedään hyvin pitkälle ennen rakentamisen aloittamista, niin että rakentaminen sujuisi mahdollisimman hyvin. Rakentaminen aloitetaan ilmeisesti 2014 ja sitä ennen pitää olla selvillä, mitä vaatimuksia laitostoimittajalla on, ja toimittajan suunnitelmien pitää olla valmiit.

 

Rautaruukki Raahessa

Matkalla Oulusta Pyhäjoelle poikettiin aamupäivällä Rautaruukin Ruukki Metals Oy:n terästehtaalle. Siellä meitä opasti tehtaalla pitkän uran tehnyt kehitysjohtaja Erkki Pisilä, joka nykyään vastaa rautatuotannon kehityksestä ja investointien koordinoinnista sekä riskienhallinnasta, ympäristöasioista ja turvallisuudesta.

Rautaruukki on seudulle tärkeä, ja on ollut tärkeä lähes siitä asti, kun sotakorvauslaivojen toimitukset loppuivat Ruonaosakeyhtiöllä 50-luvun lopulla. Ruukki työllistää paikallisesti 3000 ja välillisesti 4500 henkilöä. Koko konsernissa on töissä 30 maassa 11800 henkilöä.

Ruukki Metals Oy:n Raahen tehtaan tuotantokapasiteetti on vuodessa 2,8 miljoonaa tonnia huippulaatuista terästä, kasvavassa määrin erikoisteräksiä moniin tarkoituksiin maailman parhaalla teknologialla, lyhyin toimitusajoin, turvallisesti ja pienin päästöin. Sortimentissa on noin 200 eri laatua ja yli kaksi tuhatta asiakastuotetta. Prosessin päälinjalla ovat masuunit, terässulatto ja kuumavalssaamo ynnä jatkokäsittely, jota tapahtuu osaksi myös muissa tehtaissa. Lisäksi tärkeä on oma satama, koksaamo ja myös oma lämmön ja sähkön tuotanto. Tehtaan masuunit ovat olleet useana vuonna peräkkäin maailman tehokkaimpien joukossa tuotantotehokkuuden ja energiatalouden mittareilla mitattuna. Tehdasalue käsittää 530 hehtaaria, josta rakennuksia on 35 hehtaaria.

Suomessa tämäkin teollisuuden ala on hyvin suhdanneherkkää kysynnän vaihteluiden takia. Samaan aikaan Suomen teollisuuden kilpailutilannetta heikennetään kilpailijoiden suhteen paljon mm. Itämeren rikkidirektiivillä ja päästökaupalla. Terästehtaat ovat kilpailukyvyn lisäämiseksi kehittäneet prosesseja monin tavoin ja ovat mm. selvittäneet vaihtoehtoisia kuljetusreittejä Narvikin ja Muurmanskin kautta. Rautaruukin strategia on voimakas suuntautuminen erikoisteräksiin ja pitkälle muokattuihin, energiatehokkaisiin asiakastuotteisiin asumiseen, liikkumiseen ja työntekoon.

Suomessa Rautaruukin sähkön kokonaiskäyttö on 1,2 TWh, josta oma tuotanto on vain noin puolet. Kohtuuhintainen energia onkin yksi Rautaruukin ja Outokummun kriittisiä kilpailutekijöitä, maailman parhaan teknologian ohella. Pitemmällä tähtäyksellä sähkön hinnan vakauttamisessa on avainasemassa myös Fennovoiman voimalaitoksen omakustannushintainen sähkö. Kilpailutekijöitä ovat mm. osaaminen, erikoistuminen ja kotimainen sähköenergia. Muutoin toimitaan kalliin työvoiman maassa, jossa on korkeat kuljetuskustannukset sekä pitkät matkat asiakkaille ja toisaalta raaka-ainelähteille.

Fennovoiman merkitys pohjoisen Suomen teollisuudelle kävi Raahessa selvästi ilmi.

 

Kuvia matkalta

 

 

 

Kirjoittanut Ilkka Mikkola 27.4.2011

Westinghousella on Ruotsissa polttoainetehdas, polttoaineen koeluupit, reaktorisydämen huoltotöiden ja polttoainetöiden harjoituslaboratorio sekä voimalaitosten suunnittelua ja huoltotoimintaa. Palveluksessa on 1100 omaa henkilöä ynnä konsultteja ja ulkoistettua vuosihuoltohenkilökuntaa.

Heidän aktiviteetteihinsa kuuluu Ruotsin voimalaitosten uusimis- ja tehonkorotusprojekteja. Tähän tarkoitukseen ja uusien voimalaitosten suunnitteluun Westinghouse-Swedenillä on erinomainen arsenaali tietokoneohjelmia, reaktorifysiikasta putkistoanalyyseihin ja I&C analyyseihin sekä PRA:han. Heillä on myös monipuolinen polttoaineiden ja voimalaitosten komponenttien käsittelylaitteisto käytössään.

Westinghouse-Sweden on osa tiimiä, jonka muut osat Pittsburgissa ja Tokiossa ja Jokohamassa yhdessä Västeråsin kanssa kehittävät AP-1000 ja ABWR reaktoreita. He tekevät pre-project yhteistyötä mm tiheiden videoneuvotteluiden avulla, joissa ruotsalaisille lankeaa mukavasti päiväneuvottelu, muille myöhäinen ilta tai aikainen aamu.

ABWR-reaktorin Euroopassa tarjottavaan versioon on lisätty piirteitä, jotka ruotsalaiset toteuttivat Olkiluoto 1-2:ssa. Ennakkohuoltoa on tehty mahdolliseksi suunnittelemalla turvallisuustoimintoja redundanssiperiaatteella 2/4 (alkuperäisessä designissa on 2/3) sekä varustamalla osa prosesseista kapasiteetilla 3 x 100% (US mallissa 3 x 50%) ja. Vuosihuollon pituutta voidaan lyhentää suomalaisen vaatimustason mukaiseksi näillä muutoksilla sekä järjestämällä parempi pääsy huoltokohteisiin.

USA:n Etelä-Teksasin hanke työllisti suunnittelijoita vielä käyntimme aikaan eniten. USA:n ABWR-hankkeet ovat sen jälkeen kuivuneet kokoon, lähinnä vähentyneen sähkönkulutuksen ja lisääntyneen halvan kaasun tarjonnan takia, ja myös sen takia, että Tepco on vetäytynyt hankkeesta. Euroopassa odotettiin seuraavaksi tarjouspyyntöjä Suomesta. Sveitsi ja Puola mainittiin mahdollisina kohteina Euroopassa Suomen jälkeen.

AP-1000 pidetään erittäin turvallisena reaktorina. Se on myös yksinkertainen, kun esimerkiksi venttiilejä on vain 50% siitä mitä tavanomaisissa PWR:ssä. Sähkönmenetyksen jälkeen se toimii 72 tuntia ennenkuin pitää täyttää vettä hätäjäähdytystankkeihin. Sitä ei kuitenkaan tarjota Suomeen, kun STUK ei ole hyväksynyt tämän kokoista reaktoriakaan ilman sydänsiepparia.

Iltatilaisuudessa tapasimme eläkkeellä olevia kollegoja. Kuulimme siitä, miten ydintekniikka tuli Ruotsiin. Yksi Asean varhaisen tiimin jäsenistä oli Knut Sundqvist, joka oli sitten tuttu TVO-laisille Olkiluoto 1-2:n hankkeissa. Hän kertoi, miten Asea päätyi BWR-reaktoriin ja miten he kehittivät sitä ennakkoluulottomasti paremmaksi ja turvallisemmaksi kuin GE:n design, mm varustivat sen sisäisin kiertopumpuin ja hienojakoisella säätösauvakoneistolla ja 2/4 redundanssein.

 

Kuvia matkalta


 Västeråsin matkaan osallistujat.

 


 Seminaarin osallistujia Västeråsissa.

 


 Osa "Round Table" -seminaarin osallistujista. Laivaseminaari oli hyvin antoisa, Magnus von Bonsdorffin, Risto Tarjanteen ja Eero Patrakan esitelmät olivat hyvin ajankohtaiset ja informatiiviset.

 

Osanottajat: Heikki Kalli, Klaus Kilpi, Harry Lamroth, Ilkka Mikkola, Veikko Norrman, Eero Patrakka, Seppo Salmenhaara, Juhani Santaholma, Pekka Soininen, Risto Tarjanne, Markku Tiitinen, Teuvo Tinell, Jaakko Toppila, Jussi Vanne, Jussi Vaurio, Asko Vuorinen, Jorma Väkiparta

ATS-Seniorit tekivät 17 edustajan voimin retken Loviisaan tiistaina 12.11.2013. Retken ohjelma oli seuraava: 09:00 Lähtö Helsingistä, 10:15 Fortumin esityksiä voimalaitoksen vierailutilassa, 12:00 Lähtö Loviisan keskustaan, 12:15 Lounas Degerby Gillessä, 14:00 Kävely kaupungilla oheisohjelmineen, 16:30 Saapuminen Helsinkiin.

Voimalaitoksen johtajan Satu Katajalan yleisesityksestä Loviisan voimalaitoksesta kävi ilmi seuraavaa:

  • Henkilökuntaa on vakinaisia 511, määräaikaisia 42 ja teknistä tukea 165. Vakituisia urakoitsijoita on noin 150 ja vuosihuollossa noin 800 lisää. Katajala kuvasi Fortumin ydinvoimatoimintojen (NCC, Nuclear Competence Center) organisaation ja käyttöorganisaation ja selosti niiden toimintaa.
  • Käyttökertoimet ovat olleet tyypillisesti välillä 85-95 % vuosihuollon laajuudesta riippuen (neljä eri laajuutta, pisin on 8-vuotishuolto). Lisäksi 2012 tulosta heikensi hieman Lo1:llä isohko muutostyö (primääripiirin paineenhallinta) ja 2013 Lo2:lla säätösauvan jumittuminen.
  • Laitos kävi kymmenen vuotta ilman yhtään polttoainevuotoa, mutta 2008 oli pieni vuoto ja sen jälkeen kaksi muuta. Kaikki polttoaine tulee nykyään Venäjältä, mutta tunnetusti vaihtoehtokin on toiminut. Tarvittaessa Westinghouse (Västerås) käy tutkimassa vaurioituneen polttoaineen ja selvittää vaurion syytä omalla laitteistollaan.
  • Tuotantokustannukset ovat olleet edulliset. Lähivuosina on kuitenkin poikkeuksellisen suuria uusintainvestointeja: uusitun laitosautomaation ottaminen käyttöön vuosina 2015 ja 2017 ja turbiinien uusiminen.
  • Turbiinien uusiminen nostaa hyötysuhdetta ja laitosyksiköiden bruttoteho nousee noin 20 MW eli määrään 540 MW.
  • Voimalaitoksen hätäjäähdytystä tehdään merivedestä riippumattomaksi pienillä jäähdytystorneilla ja kaasuturbiinilaitos on korvattu dieseleillä.
  • Henkilöstön säteilyannoksia on saatu laskemaan mm. vaihtamalla pääkiertopumppujen tiivistemateriaali (vanha materiaali vapautti primääriveteen aktiivisuutta lisännyttä antimonia).

Ilkka Ropponen selosti jätteiden kiinteytyslaitoksen hankkeen toteutusta:

  • Voimalaitoksella on varastossa kahdenlaisia keski-aktiivisia nestemäisiä jätteitä: suodatinhartseja noin 300 m3 (+10-15 m3/a) ja haihdutusjätteitä noin 50 m3. Haihdutusjätettä tulee noin 50-70 m3/a, mutta siitä jää jätesakkaa vain noin 3 m3/a, kun kesiumista puhdistettu vesi voidaan laskea mereen. Fortumin ja HY:n radiokemian laitoksen kehittämällä kesiuminpoistojärjestelmällä on voitu noin parinkymmenen vuoden ajan vähentää haihdutusjätemäärää.
  • Voimalaitoksen jätevaraston viereen on nyt valmistumassa nestemäisen jätteen kiinteytyslaitos, jossa on kiinteytys ja pakkaaminen 1,7 m3 (brutto) / 1 m3 (netto) betonisylintereihin. Laadunvarmistuksen ja koevarastoinnin jälkeen ne voidaan loppusijoittaa voimalaitosalueen jäteluolaan (kapasiteetti n. 5000 betonisylinteriä).
  • Loviisan Cs-puhdistuksen menetelmällä ja hartseilla on ollut kysyntää myös ulkomailla, viimeksi mm. Fukushimassa.

Juhani Santaholma, Loviisan projektin sopimusten ja poliittisten kuvioidenkin kanssa työskennellyt IVO:n entinen lakijohtaja piti esityksen Loviisan ja Degerby Gillen historiasta ja tarjosi kaupunkikierroksen jälkeen rouvansa kanssa kahvia ja konjakkia kodissaan, joka on yksi pieteetillä kunnostettu puinen Loviisan Wanha Talo.

 

Kuvia matkalta


Senioreja bussissa matkalla Loviisaan

 


Seniorit Santaholman rappusilla: Vasemmalta Mikkola, Soininen, Kilpi, Norrman, Santaholma, Salmenhaara, Tiitinen, Väkiparta, Toppila, Vanne, Tarjanne, Patrakka, Kalli, Lamroth, Tinell

Kirjoittanut Pentti Uuspää, kuvat Markku Tiitinen

 

ATS-Seniorien Baltian ekskursiota 22.-25.9.2014 voidaan hyvällä syyllä kutsua suureksi, sillä matkaan sisältyivät kaikki kolme Baltian maata ja matkakilometrejä bussissa kertyi 1400. Matka edistyi miellyttävän vaihtelevassa syyskuun säässä. Saimme tehdä havaintoja Viron, Latvian ja Liettuan maataloudesta, maataloista ja pelloista, kaupungeista ja taajamista. Pari kertaa navigaattori ohjasi meidät kapenevalle tielle, jolta kuljettaja näki parhaaksi palata takaisin. Joskus pääsimme perille nostalgista mutkittelevaa sora- ja hiekkapäällysteistä tietä pitkin.

Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut. Osanottajat sopeutuivat kiitettävästi vaihtuviin ympäristöihin. Kussakin maassa ydintekniikan vierailukohteet olivat sellaisia, ettei niihin matkailija sattumalta päädy. Kohteita kuvaa hyvin oheiseen valokuvaan ikuistettu kyltti. Vastaanotto ja opastus vierailukohteissa olivat ystävällistä ja osaavaa. Matkalle osallistui 14 senioria. Baltian järjestelyt oli hoitanut Tapani Graae, jolle kuuluu kiitos hyvin suunnitellusta matkaohjelmasta. Seniorit matkalle keräsi Eero Patrakka, joka toimi matkan johtajana yhdessä Tapani Graaen kanssa.

 

Sukellusveneiden entinen koulutuskeskus Paldiskissa

Virossa kävimme Paldiskissa, jossa toimi ydinsukellusveneiden koulutuskeskus vuosina 1960 – 1989. Alueelta on purettu pois useita rakennuksia ja niiden paikalla on tasaista maata ja vihreätä nurmikkoa. Kahden koulutusympäristön jäljellejääneet osat olivat nähtävissä isoissa halleissa. Henkilökuntaa oli ollut 350, nyt työssä on 11 henkilöä.

Painevesireaktori 70 MW sijaitsi ensimmäisen sukupolven ydinsukellusveneen rungon osassa, jonka läpimitta on 7 m. Aluksen runko oli katkaistu ja poikkileikkauspinta oli nähtävissä. Painevesireaktori 90 MW sijaitsi toisen sukupolven ydinsukellusveneen rungon osassa, jonka läpimitta oli 9 m. Tämä kohde oli suojattu erillisillä muuratuilla seinillä. Reaktorisydämen päämitat olivat noin 1 m x 1 m x 1 m. Reaktoreiden polttoaine vietiin Venäjälle v. 1994. Aktiivisten nestemäisten jätteiden käsittelyssä käytettiin apuna Fortumin NURES-tekniikkaa. Paikkaa käytettiin myös sairaaloiden ja muun terveydenhuollon matala- ja keskiaktiivisten jätteiden kokoamispaikkana. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan loppusijoitus alkaa noin v. 2050.

Oppaanamme Paldiskissa oli Ivo Tatrik. Alkuperäinen isäntä Mart Vasvas ei päässyt paikalle loukkaantumisen vuoksi.

Paluumatkalla Liettuasta pysähdyimme Tartossa ja vierailimme Tallinnassa hotelli Virun yläkerrassa sijaitsevassa KGB:n kuunteluhuoneessa, joka toimii nykyään museona.

 

Ydintutkimuskeskus Salaspilsissa

Latviassa kävimme Salaspilsissa, jossa tutustumiskohteena oli neuvostoliittolainen IRT-tutkimusreaktori Salaspils Research Reactor SRR. Reaktori oli otettu käyttöön 26.9.1961. Teho oli aluksi 1 MW. Vuosina 1973-1975 reaktorin teho nostettiin viiteen megawattiin. Tutkimusreaktorin sulkemispäätös tehtiin vuonna 1995. Reaktori suljettiin 23.5.1998. Laitos oli tuolloin toiminut siis 37 vuotta. Tutkimuslaitoksessa oli aikoinaan työssä noin 250 henkilöä. Nykyinen vahvuus on kymmenkunta. Merkittävä syy tutkimusreaktorin sulkemiseen oli se, ettei Latvian valtiolla ollut rahaa muuntaa reaktoria matalarikasteiseksi.

Vierailimme reaktorihallin ylä- ja alatasolla sekä valvomossa. Meille esiteltiin polttoaineelle reaktorisydämessä käytetty pakkaustapa. Metallikotelossa on tilaa poikkileikkauksen neljässä nurkassa polttoaineelle. Keskellä on tila ohjaussauvalle. Polttoaine oli 85 - 90 % U-235. Tutkimusreaktorin polttoaine on purettu pois ja palautettu Venäjälle v. 2008. Vedenalaisella kameralla tunnistettiin polttoaine-elementit. Säteilysuojelusyistä kauko-ohjauksella parin seinän takaa nostettiin polttoainesauvat ylös ja laskettiin kuljetuspakkauksiin. Rautatiekuljetus vei Venäjän rajalle, jossa luovutusasiapaperit allekirjoitettiin.

Vuodesta 2012 tutkimuskeskuksen operaattorina on Latvian yliopisto. Yliopisto suunnittelee syklotronin hankkimista ja suurenergiafysiikan keskuksen kehittämistä. Kemiallisen fysiikan laitos on valtuutettu dosimetrien kalibrointilaboratorio vuodesta 2012.

Tutkimuskeskuksen entistä toimintaa ja uusia suunnitelmia esittelivät isäntämme Janis Rudzitis ja Janis Berzins. Lasse Mattila esitti heille katsauksen Suomen ydintekniseen tutkimukseen, jossa oli paljon antia senioreillekin.

Kulttuuriantia Latviassa oli käynti Daugava- eli Väinäjoen museossa, joen saaressa. Täällä oli esillä mm. Kircholmin taistelu v. 1605.

 

Ignalinan ydinvoimalaitos Liettuassa

Liettuassa kävimme Ignalinan ydinvoimalaitoksella, Visaginasissa. Laitospaikalla on kaksi voimalaitosyksikköä tyyppiä RBMK-1500. Kolmatta oli rakennettu, mutta rakennustyö oli keskeytetty. Tarkoitus oli rakentaa myös neljäs voimalaitosyksikkö. Oli kuitenkin tultu siihen tulokseen, että läheinen järvi ei riittäisi neljän yksikön jäähdyttämiseen. Järven lämpötila oli kahden laitoksen käyttöaikana noussut kolme astetta. Tämän lämpötilamuutoksen sanottiin väistyvän muutamassa vuodessa.

Ensimmäinen yksikkö otettiin käyttöön vuonna 1983 ja suljettiin 31.12.2004. Toinen yksikkö otettiin käyttöön vuonna 1987 ja suljettiin 31.12.2009. Voimalaitosten sulkeminen oli eräs Euroopan Unioniin liittymisen ehdoista. Laitokset tuottivat pääasiassa sähköä yhteensä 3000 MWe eli noin 75% Liettuan sähköenergiasta. Tämä on korvattu pääosin tuontienergialla. Kaukolämpöä oli tuotettu 17 MWth, joka on korvattu paikallisella lämpöä tuottavalla laitoksella. Suunnitellut uudet Visaginasin laitosyksiköt on tarkoitus rakentaa käytöstä poistettujen yksiköiden viereen.

Ensimmäisen laitoksen polttoaine on purettu pois reaktorisydämestä ja siirretty laitospaikalla sijaitsevaan välivarastoon. Toisen laitoksen polttoaine on edelleen reaktorisydämessä. Voimalaitoksella on ollut henkilökuntaa 5000 henkilöä. Voimalaitoksella sulkemistoiminnassa oli vierailuaikana työssä 2155 henkilöä. Tämän hetken suunnitelmien mukaan laitosten purku kestää vuoteen 2030 ja polttoaineen ja aktiivisten jätteiden varastointi kestää noin 50 vuotta, jona aikana polttoaineen loppusijoitus on ratkaistava.

RBMK- tyyppisiä voimalaitoksia on maailmassa 17 kappaletta. Voimalaitoksen purkutyön kokemukset Liettuassa nähdään tietona, jota voidaan tarjota muille samanlaisille voimalaitoksille kun niitä tullaan purkamaan. Näimme varsinaista laitteiston purkamistyötä käynnissä voimalaitoksen turbiinihallissa.

Vierailun turvallisuusjärjestelyt vaikuttivat asianmukaisilta. Saimme vaihtaa vaatteet laitosvierailua varten. Annosmittareita oli käytössä ryhmällä vierailun aikana ja mittaus tehtiin myös vierailun jälkeen. Tapani Graaen mittariin kirjautunut annos oli vaivaiset 3 uSv. Oppaamme Ignalinassa oli Ovidija Marcinkute laitoksen viestinnästä sekä erityiskysymyksiin vastaamassa kaksi muuta ydinvoimalaitoksen henkilökuntaan kuuluvaa asiantuntijaa.

 

Kuvia matkalta


Siellä ei ole mitään

 


Paldiskin koulutusreaktorin jäännösten vieressä

 


Osanottajat Salaspilsisssa (vasemmalta): Markku Tiitinen, Risto Tarjanne, isäntä, Jussi Manninen, Tapani Graae, Pentti Uuspää, Eero Patrakka, Björn Wahlström, Lars-Erik Häll, Jorma Väkiparta, Leif Blomqvist, Seppo Karttunen, Lasse Mattila, Jaakko Toppila, Elja Kaloinen

 


Salaspilsin purettu tutkimusreaktori

 


Osanottajat Ignalinan sisäänkäynnin edessä

 


Ignalinan pienoismalli