Petteri Tiippana: Viranomaisten yhteisarvioinneilla turvallisuutta ja tehokkuutta
8.11.2023
ATS Ydintekniikan pääkirjoitus 3/2023. Taittoversion voit ladata täältä.
PETTERI ORPON HALLITUSOHJELMA asettaa Suomelle kunnianhimoisia energiapoliittisia tavoitteita, joiden tavoitteena on yhtäältä vastata päästövähennysten tavoitteisiin, turvata edullisen energian saatavuus ja sen mahdollistama talouskasvu, toisaalta tehdä Suomesta ilmastopoliittisesti kokoaan suurempi. Lähtökohtina hallituksella on hyödyntää energiamurrosta sekä puhtaita teknologioita, joihin hallitus myös ydinvoiman lukee.
Ydinvoiman osalta hallitusohjelma on yksiselitteinen. Hallituksen mukaan ydinvoimaa Suomeen tarvitaan lisää sekä sähkön että kaukolämmön tuottamiseksi. Hallitus sitoutuu jo ennakkoon hyväksymään kaikki kriteerit täyttävät periaatelupahakemukset sekä edistämään ydinvoimahankkeiden rahoitusratkaisuja. Muina keinoina hallitusohjelma nostaa ydinenergialain kokonaisuudistuksen vuoteen 2026 mennessä. Lain uudistamisen yhteydessä halutaan helpottaa modulaaristen pienydinreaktoreiden (SMR) rakentamista. Lisäksi hallitus haluaa selvittää erikseen mahdollisuudet luopua raskaasta periaatelupamenettelystä juuri pienydinreaktoreiden osalta.
Ydinvoimateollisuus ja ydinvoimayhtiöt odottavat sitä, että laitokset kelpaisivat mahdollisimman samanlaisina eri maihin ja että luvitusta sujuvoittaakseen maiden viranomaiset hyödyntäisivät toistensa arviointeja ja tarkastuksia. Jotta samanlaiset laitokset kelpaisivat eri maiden viranomaisille, tulisi vaatimusten ja niiden tulkinnan olla eri maissa pitkälti samoja. Jotta muiden maiden viranomaisten tekemisiä voitaisiin muissa maissa hyödyntää, tulisi arviointitavan ja sisällön olla samankaltaisia. Tällä hetkellä molemmissa on eroja.
Kansainvälinen työ edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on keskittynyt vaatimusten harmonisointiin erityisesti IAEA:ssa (International Atomic Energy Agency) ja WENRAssa (Western European Nuclear Regulators Association). IAEA:n pääjohtajan pienydinvoimaloiden turvallista käyttöönottoa edistävässä NHSI-hankkeessa (Nuclear Harmonization and Standardization Initiative) huomiota on kiinnitetty myös siihen, miten muiden maiden viranomaisten töitä voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää miettimällä muun muassa tiedon jakamisen tapoja ja yhteistyömuotoja.
Hankkeessa on yritetty edistää myös kansainvälistä esiluvitusprosessia, mutta se ei ole saanut kannatusta.
Työtä vaatimusten harmonisoimiseksi pitää jatkaa ja poistaa esteitä viranomaisten väliselle tiedon jakamiselle sekä resurssien tehokkaalle yhteiselle käytölle. Viranomaisten yhteisarvioinnit ovat mielestäni paras ja nopein tapa edistää molempia tavoitteita ja samalla mahdollistaa samankaltaisten laitosten rakentamista eri maihin. Yhteisarviointien kansallista ja globaalia vaikuttavuutta voitaisiin edelleen parantaa, jos mietittäisiin ja päätettäisiin yhdessä mitä asioita laitoksen, olipa se pieni tai suuri, turvallisuussuunnittelusta tulee arvioida ja miten.
Yhteisen arviointisapluunan etuna olisi se, että kaikki tietäisivät mitä joku toinen (yksin) tai toiset (yhdessä) ovat laitoksesta arvioineet. Samalla laitostoimittajat tietäisivät mitä heidän tulee laitoksensa turvallisuudesta esimerkiksi konseptisuunnitteluvaiheessa viranomaisille esittää ja osoittaa. Työn tuloksena tunnistettaisiin myös erot turvallisuusvaatimuksissa, jolloin niiden harmonisoiminenkin saisi konkretiaa. STUK on pitänyt tätä ajatusta esillä niin NHSI- kuin EU:n SMR Pre-Partnership -hankkeessa.
Yhteisarviointien onnistumiselle on luotava kansalliset edellytykset. Menossa olevassa laki- ja säännöstöuudistuksessa olennaista on määritellä laitoksen suunnittelun turvallisuutta koskevat tavoitteet ja jättää liikkumavaraa toimijoille toteutukseen ja viranomaisille toteutuksen arvioimiseen. Turvallisuustavoitteiden asettamisessa on huolellisesti arvioitava, onko tarvetta ”Suomi-lisälle”, vai ovatko IAEA:n ja WENRA:n turvallisuustavoitteet meille riittäviä. On tärkeää, että tästä tarveharkinnasta keskustellaan rakentavasti STUKin ja sidosryhmien kesken.
Edellytykset on luotava myös yhteisarviointeihin osallistumiselle. Tämä tarkoittaa käytännössä
työn rahoituksen järjestymistä sekä arvioitavien laitosvaihtoehtojen priorisointia kansallisista tarpeista katsoen. Yhteisarviointeihin satsaaminen maksaa itsensä takaisin turvallisina pienydinvoimalaitoksina (Euroopassa ja Suomessa) sekä sujuvana luvitus- ja turvallisuusarviointiprosessina, kun osaaminen syntyy ja laitosvaihtoehdot tunnetaan.
Petteri Tiippana
Pääjohtaja, diplomi-insinööri
Säteilyturvakeskus